BMI-laskuri: Taulukko ja tulkinta aikuisille

Painoindeksi eli BMI (Body Mass Index) on yksinkertainen mittari, joka kuvaa painon ja pituuden suhdetta. Se lasketaan jakamalla paino kilogrammoina pituuden neliöllä metreinä:

BMI = paino (kg) / pituus (m)²

Esimerkiksi 75 kg painava ja 175 cm pitkä henkilö: BMI = 75 / 1,75² = 75 / 3,0625 = 24,5. Tämä sijoittuu normaalipainon ylärajalle.

Painoindeksin kehitti belgialainen matemaatikko Adolphe Quetelet jo 1830-luvulla, ja se on edelleen laajasti käytössä terveydenhuollossa ympäri maailmaa. Suomessa painoindeksiä käytetään rutiininomaisesti terveystarkastuksissa, lääkärikäynneillä ja ravitsemusneuvonnassa.

Maailman terveysjärjestö (WHO) on määritellyt painoindeksin viitearvot aikuisille (yli 18-vuotiaille). Nämä raja-arvot ovat kansainvälisesti käytetyimmät ja ne toimivat lähtökohtana painon arvioimisessa:

On tärkeää huomata, että BMI-luokittelu on ohjeellinen. Yksittäisen henkilön kohdalla painoindeksi ei kerro koko totuutta terveydentilasta. Esimerkiksi aktiivisesti liikuntaa harrastavan henkilön BMI voi olla korkea lihasmassasta johtuen, vaikka rasvaprosentti on matala.

Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) käyttää samoja WHO:n viitearvoja. FinTerveys-tutkimuksen mukaan noin 60 % suomalaisista aikuisista on vähintään ylipainoisia (BMI ≥ 25) ja noin 25 % lihavia (BMI ≥ 30).

Vaikka WHO:n BMI-raja-arvot ovat samat molemmille sukupuolille, naisten ja miesten kehonkoostumus eroaa merkittävästi. Naisilla on luonnostaan korkeampi rasvaprosentti kuin miehillä – terveellä naisella rasvaprosentti on tyypillisesti 20–30 %, kun miehillä se on 10–20 %.

Tämä tarkoittaa käytännössä:

Naiset: Sama BMI-arvo voi tarkoittaa korkeampaa rasvaprosenttia kuin miehillä. Esimerkiksi BMI 26 naisella saattaa merkitä suurempaa terveydellistä riskiä kuin BMI 26 miehellä, jolla osa painosta on lihasmassaa.

Miehet: Lihasmassan vuoksi miehillä BMI voi yliarvioida lihavuutta. Erityisesti voimaharjoittelua tekevien miesten BMI voi olla "ylipainoinen" (25–29,9), vaikka rasvaprosentti on matala ja terveydentila erinomainen.

Lisäksi ikä vaikuttaa tulkintaan: ikääntyneillä (yli 65-vuotiailla) hieman korkeampi BMI (25–27) on tutkimusten mukaan yhteydessä parempaan ennusteeseen kuin normaalipaino. Tätä kutsutaan "lihavuusparadoksiksi".

Vaikka BMI on hyödyllinen ja helppokäyttöinen mittari, sillä on merkittäviä rajoituksia, jotka on tärkeä ymmärtää:

1. Ei erota rasvaa ja lihasta: BMI ei erottele rasva- ja lihasmassaa. Urheilijat ja voimaharjoittelijat saavat usein korkean BMI-arvon, vaikka heidän rasvaprosenttinsa on alhainen. Esimerkiksi monen jalkapalloilijan BMI ylittää 25.

2. Ei huomioi rasvan jakautumista: Vatsan alueelle kertyvä viskeraalinen rasva on terveydelle huomattavasti haitallisempaa kuin lantion ja reisien rasva. BMI ei kerro, minne rasva on kertynyt. Vyötärönympärys on tässä parempi mittari: miehillä yli 100 cm ja naisilla yli 90 cm viittaa kohonneeseen terveysriskiin.

3. Väestötason mittari: BMI kehitettiin alun perin väestötason tilastoihin, ei yksilön terveyden arviointiin. Se toimii parhaiten, kun sitä käytetään yhdessä muiden mittareiden kanssa.

4. Ei sovellu kaikille: BMI ei ole luotettava raskaana oleville, alle 18-vuotiaille (lapsilla käytetään kasvukäyriä), aktiivisille urheilijoille eikä hyvin ikääntyneille.

Täydentäviä mittareita ovat vyötärönympärys, vyötärö-lantiosuhde, rasvaprosenttimittaus (DEXA, bioimpedanssi) ja metaboliset arvot (verenpaine, kolesteroli, verensokeri).

Painoindeksi on hyvä lähtökohta oman painon arvioimiseen, mutta tietyissä tilanteissa on syytä hakeutua terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

BMI alle 18,5: Alipaino voi viitata ravitsemushäiriöön, imeytymisongelmiin tai muuhun sairauteen. Erityisesti jos paino on laskenut nopeasti ilman selkeää syytä, ota yhteyttä lääkäriin.

BMI yli 30: Lihavuus lisää riskiä tyypin 2 diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, uniapnealle ja tuki- ja liikuntaelinten ongelmille. Terveyskeskuksessa voidaan arvioida kokonaisriski ja laatia painonhallintasuunnitelma.

BMI yli 35: Vaikea lihavuus vaatii aina terveydenhuollon arviota. Käytettävissä olevia hoitoja ovat elintapaohjaus, lääkehoito (esim. GLP-1-reseptoriagonistit) ja vaikeissa tapauksissa bariatrinen kirurgia.

Suomessa voit varata ajan terveyskeskukseen tai työterveyshuoltoon. Monet kunnat tarjoavat myös painonhallintaryhmiä ja ravitsemusneuvontaa maksutta. Digitaalisista palveluista OmaOlo-palvelussa voit tehdä painonhallinnan oirearvion, joka ohjaa sinut oikeaan hoitopolkuun.

Muista: BMI on vain yksi mittari. Kokonaisvaltainen terveysarvio huomioi myös verenpaineen, veren rasva-arvot, verensokerin, fyysisen aktiivisuuden ja psyykkisen hyvinvoinnin.